Kartta 9

Mustionjoen yleissuunnitelma >>

9A (B4) Storgårdsin metsälaitumet (perinnebiotooppi) 23,31 ha

Laajan sekametsäsaarekkeen pohjoisosat kuuluvat Storgårdsin perinteisiin metsälaitumiin. Alueeseen kuuluu vaihtelevia metsälaidunalueita ja lehtomaista kangasta, jossa on myös pohjavesivaikutusta. Metsämaiden lajistoa edustavat valkovuokko, käenkaali, nurmitädyke, mustikka ja nuokkuhelmikkä. Metsässä ja reunoilla on myös niittykasveja kuten metsäapila, niittysuolaheinä, ahomansikka, heinätähtimö, pukinjuuri, kissankello ja siankärsämö. Sekapuusto kasvaa tiiviisti.

Hoito: Laidunnus. Nuorta puustoa harvennetaan.

9B (B5) Ringlabron metsälaidun, pohjoinen (perinnebiotooppi) 7,48 ha

Laajan sekametsäsaarekkeen kaakkoisosa on perinteistä Ringlabron metsälaidunta joka on eteläistä Ringlabron laidunta monimuotoisempi ja lajirikkaampi. Alueella esiintyy pienruohoniittyä jonka lajistoa ovat siankärsämö, pukinjuuri, ahomatara, ahomansikka, aholeinikki, purtojuuri, päivänkakkara ja lampaannata. Alueelta tunnetaan edustavaa kasvillisuutta, mm. jäkki, harmaapoimulehti, keväthanhikki ja iharuusu.

Hoito: Laidunnus. Nuorta puustoa harvennetaan.

9C (PB 8) Ringlabron metsälaidun, (perinnebiotooppi) eteläinen 4,66 ha

Ringlabron perinteinen kuusimetsälaidun on menettänyt osin perinnebiotoopin piirteitään ja alueella kasvatetaan mm. nuorta talousmäntyä. Laidunnusta ei ole tällä hetkellä. Laidunta luonnehtii havupuustoisuus ja kallioiset kukkulat. Kasvillisuus on karuhkoa ja kukkuloiden rinteillä kasvaa mm. sananjalkaa, puolukkaa ja kieloa. Monipuolista niittylajistoa on kuitenkin pakkautunut mm. alueen eteläreunalle, jossa on paahteinen törmä vajan luona. Etelätörmää peittää kauttaaltaan niittylajisto. Lajeja ovat mm. huopakeltano, pukinjuuri, ahosuolaheinä, siankärsämö, rohtotädyke, kissankello, ahomansikka ja heinätähtimö.

Hoito: Mikäli alue halutaan palauttaa laidunmaaksi, sitä laidunnetaan ilman lisärehua.

9D (B6 ja XX?) Tolvmansin laitumet (perinnebiotooppi) 5,05 ha

Entinen hakamaa-alue, jolla laidunnus on päättynyt. Alueen länsipuolisko? koostuu enimmäkseen ikääntyvistä kuusikoista lehtomaisella kankaalla, seassa on myös soistuneita painanteita ja reunoilla mm. haaparyhmiä. Metsänpohjan valtalaji on seinäsammal, ruohoja edustavat mm. metsäorvokki, valkovuokko, rätvänä, käenkaali, mustikka, mesimarja, jänönsalaatti ja nuokkutalvikki. Laidunhistorian vuoksi metsiköissä tavataan myös niittylajeja kuten siankärsämö, ahomansikka, nurmitädyke ja niittysuolaheinä. Heinälajisto on monipuolinen, lajeina mm. nurmirölli, metsäkastikka, niittynurmikka, nuokkuhelmikkä, nurmilauha, lampaannata ja tuoksusimake. Tuoksusimakkeen lisäksi taantunutta lajistoa edustaa kartioakankaali.

Kuusikoiden kaakkoispuolella (vai alueen itäpuolisko?) on 9E? hakkuuaukkoa ja entinen hakamaalaikku, jonka alueella kasvaa yhä joitain iäkkäitä koivuja. Myös koivuvesakkoa on runsaasti. Alueella on sananjalkakasvustojen lisäksi heinittynyttä metsäniittyä, jonka lajeja ovat hietakastikka, nurmirölli, nurmilauha, tuoksusimake, ahomansikka, särmäkuisma, nurmitädyke, rohtotädyke, kissankello ja siankärsämö. Pellonreunassa viihtyvät myös jotkut ketolajit kuten huopakeltano ja ahomansikka, jota on paikoin runsaasti. Hakamaapiirteet ovat heikentyneet.

Hoito: ?

9E Klappanbergetin laidun (perinnebiotooppi) 4,00 ha

Osin jyrkkäreunainen laidunkumpare, joka on yhteydessä hevosten laiduntamiin nurmilaitumiin. Kukkula on metsäinen, tyypiltään lehtomainen kalliomännikkölaikuin. Lehtomaisuutta ilmentävät mm. valkovuokko ja nuokkuhelmikkä. Aurinkoisilla reunoilla kasvaa näyttäviä katajapensaita. Nuoren koivun määrä on runsas. Reunoilla on myös niittyaloja, jotka avautuvat etenkin etelään ja lounaaseen. Tuoreiden reunusniittyjen lajistoa edustavat kissankello, siankärsämö, pukinjuuri, ahomansikka, mäkikuisma, metsäapila, nurmitädyke ja huopakeltano. Huomionarvoisista lajeista alueelta tunnetaan häränsilmän ja syylänlinnunherneen esiintymät. Laidunkumpare muodostaa maisemallisesti näyttävän kokonaisuuden.

Hoito: Laidunnus. Reunoilla ei tulisi säilyttää paaleja tai läjitysjätettä, sillä se rehevöittää kasvualustaa ja niukentaa lajistoa. Vesakkoa harvennetaan.

9F (L134) Sekapuustoinen saareke (lumo) 0,73 ha

Edustavaa kasvillisuutta kallioisella ja puustoisella saarekkeella. Saarekkeen puusto on monimuotoista ja koostuu mm. järeistä haavoista, vanhoista männyistä, koivuista, pihlajista, vaahteroista, kuusista ja lepästä. Pohjoisosa kohoaa kalliokukkulaksi, jolla on useita keloja ja katajia. Reunoilla esiintyy niittykasvillisuutta, lajeina mm. ahomansikka, pukinjuuri, niittynätkelmä, niittyleinikki, rohtotädyke, särmäkuisma, ahdekaunokki ja hieman epätavallinen laji vesiminttu (onko vesiminttu? sitä ei aiemmin ole tiedossa kuin Ahvenanmaalta ja Satakunnasta yhdeltä paikalta). Kukkulalla on myös maisemallista arvoa.

Hoito: Nuoren puuston harvennus. Vesakon poisto. Säästetään kuolleet puut.

9G (201 A alempi) Niittysaareke (lumo) 0,08 ha

Väljäpuustoinen saareke, jolla on selkeä ja hoidettu niitty. Niityn lajisto on muodostunut monipuoliseksi, lajeja ovat mm. ahomansikka, siankärsämö, sarjakeltano, kissankello, huopakeltano, ahdekaunokki, mäkikuisma, keltamatara, pukinjuuri sekä nurmitädyke. Puustoa edustavat vanha, matalakasvuinen mänty, pihlajaryhmä sekä kookas kataja.

Hoito: ??

9H (202 B ylempi) Niittysaareke (lumo) 0,09 ha

Väljää puustoa heinikkoisella niityllä. Puulajeja ovat mm. kataja, koivu ja vaahtera. Niittykasvillisuus on hyvän hoidon vuoksi melko monipuolista, mm. tuoksusimake, keltamatara, ahomansikka, siankärsämö, kissankello särmäkuisma ja heinätähtimö kasvavat runsaina.

Hoito: ??

9I (200) Haapareunus (lumo) 0,85 ha

Etelään avautuvalla, paahteisella reunuksella kasvaa erityisesti haapaa ja mäntyä, joista osa on rotevan kokoisia. Myös katajia kasvaa aurinkoisilla paikoilla. Kasvillisuus on niukkaa mutta seassa on ketojen lajeja kuten keltamatara, huopakeltano, metsäapila, rohtotädyke. Nuori puusto on runsastumassa.

Hoito: Nuorta puustoa ja vesakkoa poistetaan ja otetaan kookkaat puut ja katajat paremmin esiin.

9J (L135) Havupuukaistale (lumo) 0.19 ha

Kapea, puustoinen ja kivinen kaistale pellolla on maisemallinen yksityiskohta. Paahteisella kaistaleella kasvaa harvakseltaan nuorehkoa havupuuta, nuorehkoja mäntyjä sekä katajapensaita. Kohdetta on hoidettu. Puustoa ympäröi matalakasvuinen niittyreunus, jossa ketokasveilla on hyvät menestymisen edellytykset.

Hoito: Jatketaan hoitoa vesakonraivauksin. Puiden kasvaessa suoritetaan harvennus.

9K (L136) Laidunkumpare (lumo) 0,71 ha

Rotevia hakamaisia puita kumpareella, joka on yhteydessä hevosten nurmilaitumeen. Kumpareen luontotyyppi on lehtovaikutteinen ja sillä kasvaa väljähkösti sekapuustoa kuten kuusia, koivuja, pihlajaa sekä alarinteessä mm. nuorta leppää. Kukkulalla on myös maisemamänty ja katajaa. Kumpareen niukahkoa niittykasvillisuutta edustavat mm. nurmirölli, siankärsämö, pukinjuuri, ahomansikka ja lampaannata sekä isomaksaruoho.

Hoito: Laidunnus. Nuoren puuston harvennukset ja vesakon poisto.

9L (207) Hakamainen lehto (perinnebiotooppi)1,33 ha

Muinaisjäännösalue ja hakamaisen väljäpuustoinen, kuiva lehto pellon reunassa. Puusto on osin iäkästä ja rotevaa, yli satavuotiasta, lajeina mm. koivut, männyt, kuuset ja vaahterat, aurinkoreunuksella myös katajat sekä pohjoispuolella omenapuu. Eteläreunalla on nurmiröllivaltainen niittyreuna sekä ketolajistoa törmällä. Ahomansikka on hyvin runsas, muita kasveja ovat keltamatara, metsäapila, sarjakeltano, nurmitädyke, kyläkellukka, lampaannata. Pensaskerroksessa kasvaa katajan lisäksi taikinamarjaa ja vadelmaa.

Hoito: Nuoren puuston harvennukset, vesakon poisto. Suositaan vanhaa puuta sekä lehtipuustoa.

Kartta 8

Mustionjoen yleissuunnitelma >>

Storängsbäcken (kartat 8, 9 ja 15)

Storängsbäcken-Krabbäcken on Natura 2000-aluetta lähteeltään Tulijärveltä (Björnsjön) ain Mustionjokeen asti, suojeluperusteena kuuluminen luontotyyppiin 3260 (pikkujoet ja purot). Pohjoista osaa kutsutaan Krabbäckeniksi, ja se on pieni savimaiden joki. Krabbäckenin varrella on yksityinen, Backbyn purolaakson luonnonsuojelualue.

Joki laskee nivamaisena aina peltoaukeille asti. Erityisiä koskialueita tai kalanpoikastuotannolle soveltuvia osuuksia ei ole. Alkupäässä lounaasta yhdistyy jyrkkäreunainen sivu-uoma Lövkullan kohdalla. Kansbackan ja Backgrändin välisellä peltoaukealla vesistö jatkaa Storängsbäckeninä laajan, tasaisen peltolaakson halki. Kartan 9 puolella jokeen yhdistyy sekä etelästä ja pohjoisesta useita uomia, joten vesiä kertyy laajoilta alueilta yhdistyen lopulta jokeen Päsarträsketin alapuolella. Peltolaakso sijaitsee kokonaisuudessaan savikolla.

Vähäistä kaltevuutta on puroon yhdistyvissä sivu-uomissa. Storängenin yläpuolella oleva laakso on jyrkkäreunainen kartalla 9. Klappanbergetin luona puro virtaa kaltevareunaisessa notkelmassa, missä on myös suojavyöhykesuositus. Storängsbäckenin alue ei ole erityisen tulvivaa.

Kosteikkopaikkoja on niukasti, mutta 8A kaltaiset metsäkosteikot ovat mahdollisia. Myös Krabbäckenin varressa on mahdollista kaivaa altaita joen molemmille puolille kohteisiin 8B ja 8C, jonne johdetaan pelto-ojien vesiä. Yläjuoksulla lähempänä Tulijärveä Lövkullan kohdalla on pari kohtaa, joihin voi perustaa kosteikkoja – näiden kuvaukset ovat kartan 15 kohteissa.

8A (K17) Kuusikko metsänotkelmassa (kosteikko) 0,11 ha

Metsänotkelmassa on reilusti ojitetulla, entisellä suomaalla järeä talouskuusikko. Tyypiltään maasto on muuttumassa sammalikkoiseksi, lehtomaiseksi kankaaksi, jolla kasvaa runsaasti käenkaalta. Kuusten alikasvoksessa on pientä kuusentainta runsaasti sekä jonkin verran lehtipuuvesakkoa. Muita kasveja kohteessa ovat oravanmarja, mustikka, metsäkorte, suo-orvokki ja ojaleinikki. Saniaiskasvustot reunustavat ojia paikoin, lajeina mm. hiirenporras ja metsäalvejuuri. Ojissa olevassa vedessä on hieman humusta, mutta vesi on kohtalaisen kirkasta. Valuma-alueen laajuus on x ha. Alueesta noin x % eli x ha on viljelyksessä.

Ehdotus: Kaivettu metsäkosteikko.

8B ja 8C (K45) Uomanvarret (kosteikko)

0,51 ha ja 0,21 ha

Jokiuomaa reunustaa vehmas, tiiviskasvuinen lehtipuusto, mm. koivua, raitaa, leppää ja pajukkoa. Reunoilla viihtyvät suurruohot kuten mesiangervo, maitohorsma ja pelto-ohdake. Koillis- ja lounaispuolilta yhtyvät ojat pääuomaan. Viereisillä pelloilla viljellään viljaa. Valuma-alueen laajuus on x ha. Alueesta noin x % eli x ha on viljelyksessä.

Ehdotus: Kaivettuja altaita molemmin puolin jokea. Altaisin johdetaan pelto-ojien vedet.