Kartta 10

Mustionjoen yleissuunnitelma >>

Kartan 10 alueella Bråtabäcken laskee Päsarträsketiin lännestä. Bråtabäcken kuvaillaan kartan 14 yhteydessä.

10A (K18) Luhtainen pajukko ja allas (kosteikko) 0,88 ha

Bråtabäcken kuljettaa vesiä viljellyn peltoalueen läpi, pajuluhdan ja ruovikkovyöhykkeen halki Päsarträsketin länsirannalle. Vedenpinta on uomassa korkealla ja siinä kasvaa järvikortetta. Pellon ja pajukkoalueen välissä on kaivettu, noin puoli metriä syvä allas, jossa kasvaa melko tiiviisti leveäosmankäämiä. Pajukkoalueen kasvillisuutta edustavat mm. mesiangervo, rönsyleinikki, nurmilauha, rantakukka, vadelma, korpikaisla ja hietakastikka. Maaperä on pehmeärakenteista, savensekaista. Alueella liikkuu hirvieläimiä. Valuma-alueen laajuus on x ha. Alueesta noin x % eli x ha on viljelyksessä.

Kosteikkoehdotus: Kampakosteikko, jonne ohjataan osa Bråtabäckenin vesistä. Olemassa olevaa allasta syvennetään.

10B (K52) Tulvametsä (kosteikko) 0,45 ha

Lehtipuustoista, kosteapohjaista sekä ajoittain tulvivaa metsää joenrannan tuntumassa. Pelto-oja tuo vesiä länsipuolisilta peltoalueilta, jotka ovat viljelykäytössä. Valuma-alueen laajuus on x ha. Alueesta noin x % eli x ha on viljelyksessä.

Ehdotus: Kaivettu kosteikko jossa käsitellään peltovesiä.

10C Tulvametsä (kosteikko) 0,57 ha

Lehtipuustoista, kosteapohjaista sekä ajoittain tulvivaa metsää joenrannan tuntumassa. Pelto-oja tuo vesiä pohjoispuolelta laajalta alueelta, jossa pellot ovat viljelykäytössä. Valuma-alueen laajuus on x ha. Alueesta noin x % eli x ha on viljelyksessä.

Ehdotus: Kaivettu kosteikko jossa käsitellään peltovesiä.

10D (K38) Pajuluhta (kosteikko) 1,04 ha

Pajukkoista luhtaa reunustaa eteläpuolella lajistoltaan vaatimaton lehtoviita, jossa kasvaa koivua, haapaa ja leppää kastikka-vadelma-vuohenputki-virmajuuriniityllä. Pajukko rajautuu järviruokovyöhykkeeseen. Viereinen peltoalue on viljelykäytössä. Valuma-alueen laajuus on x ha. Alueesta noin x % eli x ha on viljelyksessä.

Ehdotus: Kaivettu kosteikko, kampakosteikko.

10E Rantaruovikko (lumo) 8,45 ha

Päsarträsketin etelärannan ruovikkovyöhykettä. Rannassa kasvaa harvakseltaan lehtipuustoa, esimerkiksi nuorta koivua ja pajua. Ruovikon lisäksi rantarajassa kasvaa rantojen suurruohoja mm. mesiangervoa sekä lehtipuuvesakkoa.

Hoito: Puustoa harvennetaan tarvittaessa. Tavoitteena on säilyttää avoin järvinäkymä sekä suurruohoniitty. Alue sopii myös laiduntaen hoidettavaksi.

10F Rantavyöhyke (lumo) 1,61 ha

Ruovikkovyöhykettä, pajukkoa ja rantametsikköä Päsarträsketin rannalla. Rantametsikkö on lajistoltaan tavanomaista lehtoa ja rantaviitaa, jossa on vuohenputki-mesiangervoniittyä.

Hoito: Puustoa harvennetaan tarvittaessa. Tavoitteena on säilyttää avoin järvinäkymä sekä suurruohoniitty. Alue sopii myös laiduntaen hoidettavaksi.

10G (PB 22) Sekapuustoinen lehtosaareke (lumo) 0,19 ha

Hevosten käytössä olevan nurmilaitumen yhteydessä sijaitsevalla sekapuustoisella kumpareella kasvillisuus ilmentää lehtoisuutta. Puusto koostuu mm. vaihtelevan ikäisestä harmaalepästä, vaahterasta, haavasta ja kuusesta. Alueella esiintyy monipuolisesti tuoreen niityn lajistoa kuten siankärsämö, nurmirölli, niittysuolaheinä, ahomansikka, koiranputki, vadelma, metsäkurjenpolvi, pukinjuuri, nurmitädyke, kissankello ja keltamatara.

Hoito: Nuoren puuston harvennus, vesakon poisto. Jatketaan laidunnusta.

10H (B20) Lehtipuustoinen saareke (perinnebiotooppi/lumo) 0,90 ha

Nurmilaidunten yhteydessä oleva lehtipuuvaltainen saareke, jonne hevoset pääsevät laiduntamaan ja nauttimaan puiden varjostuksesta. Kohteessa kasvaa erityisesti korkeaa koivua ja haapaa, alikasvoksessa on sekapuustoista vesakkoa. Pohjoiskärjessä toisen pellon alueella saareke muuttuu katajikoksi, jonka ympärillä on niittyreunusta.

Hoito: Hevosten laidunnuksen vuoksi alueelle ei tehty yksityiskohtaista kasvillisuusinventointia, mutta kohteella on potentiaalia myös perinnebiotoopiksi, mikäli sen lajisto on hyvä ja saareketta voidaan laiduntaa ilman lisärehua. Kokonsa puolesta sitä voidaan hoitaa metsäsaarekkeena, jolloin nuorta puustoa harvennetaan ja laidunnusta jatketaan.

10I (PB 21) Niitykumpu (perinnebiotooppi/lumo) 0,13 ha

Vanhalla riihenpaikalla on niittykumpu nurmilaitumen yhteydessä, valoisalla paikalla. Niityn lajisto ilmentää lievää rehevöityneisyyttä, mutta lajisto on kuitenkin hyvin monipuolista. Runsaita lajeja ovat mm. nurmitädyke, siankärsämö, ahdekaunokki, nurmikaunokki, ahomansikka ja nurmirölli. Kummulla esiintyvät myös aho-orvokki, ahojäkkärä, pukinjuuri, hiirenvirna, nurmikohokki, hopeahanhikki, hiirenvirna, metsäkurjenpolvi ja keltamatara. Kumpare on varsinaista nurmilaidunta lajistoltaan monipuolisempi.

Hoito: Laidunnus tai niitto. Perinnebiotoopille ei tuoda lisärehua.

10J Kivikkoinen haka (perinnebiotooppi) 0,43 ha

Lampaiden käytössä oleva niukkapuustoinen haka-alue, jonka kivikkoisuus ilmentää pitkää laidunhistoriaa. Haassa on haaroittunut, iäkäs hakamaakoivu. Laidun on kuitenkin tyypiltään nurmilaidunmaata ja näin ollen se on ravinteikas ja lajistoltaan vaatimaton. Tyypillisiä lajeja haassa edustavat nokkonen, rikkavoikukka, nurmilauha ja koiranputki sekä kosteassa kohdassa röyhyvihvilä. Niittylajeja löytyy kuitenkin paikoin, esimerkiksi nurmitädykettä, nurmirölliä, siankärsämöä sekä pukinjuurta.

Hoito: Ravinteikkuuden vähentäminen voi monipuolistaa lajistoa. Perinnebiotooppia hoidetaan laiduntamalla ilman lisärehua.

10K (PB15) Rantalaidun (perinnebiotooppi) 0,78 ha

Kapea kaistale luhtaista joenrantaniittyä. Alue ei juuri nyt ole laidunkäytössä mutta niitty on paikoittaista tervaleppävesakkoa ja pajua lukuun ottamatta avointa. Pellon vieressä on vyöhyke mesiangervoniittyä joka vaihettuu viilto-ja pullosarakasvustoiksi. Joen rannalla esiintyy jonkin verran järviruokoa. Rantaniityn lajistoa ovat myös ranta-alpi, rantakukka, kurjenjalka, nurmilauha, punakoiso, vadelma, leveäosmankäämi, suoputki, kurjenmiekka, rantamatara ja iharuusu. Rantaniitty edustaa alueella melko harvinaista joenrantaniittyä, ja se on säilyttänyt ominaispiirteitään.

Hoitoehdotus: Laidunnus tai niitto. Vesakon poisto. Risuläjitystä vältetään rantaniityllä.

10L Entinen hakamaa (perinnebiotooppi) 0,97 ha

Lehtoa sekä lehtomaista kangasmetsikköä, jonka puukanta on osittain hyvin vanhaa ja rotevaa. Aluetta hallitsee iäkäs kuusikko. Maaperä on pohjoispuolella lehtomaista ja vaihettuu kohti etelää lehdoksi. Alueella on ollut hakamaata. Lehtoisuutta ilmentäviä kasveja ovat mm. sinivuokko, jänönsalaatti, taikinamarja sekä vuohenputki. Myös sienikirjo on runsas. Kohti etelää avautuvassa pellonreunassa esiintyy paikoin myös paljon niittykasveja. Etelätörmällä lisääntyy kangasmetsävaikutteisuus sekä männyt.

Etelätörmän monimuotoista kasvilajistoa edustavat kulttuurivaikutteiset kasvit ja niittylajit mm. ukontulikukka, mäkitervakko, ahdekaunokki, metsäapila, mäkikuisma, päivänkakkara, pukinjuuri, siankärsämö ja huopakeltano. Niittylajit esiintyvät mosaiikkimaisesti laikuittain ja lajimäärä on runsas. Paikoin kasvillisuus on rehevöitynyttä. Erityisesti lehtipuuvesakon kasvu on runsasta.

Hoito: Vesakon raivaus ja nuoren puuston harvennus, laidunnus.

10M (L107) Lehtipuuvaltainen kumpu (lumo) 0,41 ha

Kummulla kasvaa koivua ja varttuvaa haapaa, muutama tuuhea kataja sekä kuusi. Risusavottaa on tehty. Reunusniitty on melko rehevöitynyttä suurruohostoa, ja sen lajeja ovat mm. koiranputki, karhunputki, nurmirölli, vadelma ja hietakastikka. Paikoin esiintyy taikinamarjaa sekä rehevöityneisyyttä ilmentävää terttuseljaa. Saarekkeen pienet kallionypyt muodostavat elinympäristöjä myös ketolajeille.

Hoito: Risusavottaa jatketaan. Rehevöityneisyyttä voi hillitä niittämällä ja poistamalla niittojätettä saarekkeelta.

10N (L114) Puustoinen kumpare (lumo) 0,06 ha

Kumpareella kasvaa maisemamäntyjä, katajia, nuorta pihlajaa sekä lehtipuuvesakkoa. Kenttäkerroksen valtalaji on nurmirölli. Reunuksella on runsas esiintymä niitty- ja ketokasveja, kuten mäkitervakko, kissankello, siankärsämö, pukinjuuri, rohtotädyke, mäkikuisma, keltamatara, metsäapila, peltovirvilä ja hiirenvirna.

Hoito: Vesakon raivaus ja nuoren puuston harvennus tarvittaessa.

10O Kallioinen laidunkumpu (perinnebiotooppi) 0,54 ha

Hevosten käytössä oleva, maisemallisesti näyttävä, kallioperäinen laidunkumpare. Kasvillisuus on jokseenkin rehevöitynyttä, mutta niittylajistoa tavataan paikoin, esim. siankärsämö, nurmirölli, niittyleinikki, metsäapila ja orjanruusu. Rehevöityneisyyttä ilmentävät mm. nurmipuntarpää, nokkonen ja pujo, jota kasvaa laitumella runsaasti.

Hoito: Laidunnus ilman lisärehua.

10P (L109) Kallioinen kumpare (lumo) 0,13 ha

Kallioisella kumpareella on jonkin verran rehevöitynyttä niittyä sekä myös laikku siankärsämövaltaista kallioketoa. Puusto on niukkaa. Muita lajeja ketolaikulla edustavat päivänkakkara, isomaksaruoho, lampaannata, keltamatara, viherjäsenruoho, ahosuolaheinä sekä hopeahanhikki. Saarekkeen muissa osissa kasvavat myös metsäkurjenpolvi, vadelma, taikinamarja sekä monet heinät, esimerkiksi nurmipuntarpää ja nurmirölli.

Hoito: Niittohoito ja vesakon raivaus. Säästetään ruusut.

10Q (L112) Niittysaareke (lumo) 0,08 ha

Rehevöitynyttä niittyä kallioisella saarekkeella. Koiranputki kasvaa runsaana ilmentäen typpipitoisuutta. Eteläpuolella on laikuittain ketolajeja, mm. metsäapila, ahosuolaheinä, lampaannata, mäkitervakko, mäkikuisma, keltamatara sekä siankärsämö. Saarekkeella kasvaa myös orjanruusua ja metsäkurjenpolvea.

Hoito: Niittohoito ja vesakon raivaus. Säästetään ruusut.

10R (B16) Skogsbyn haka (perinnebiotooppi) 1,44 ha

Peltojen ympäröimä lehtomainen laidunsaareke, joka on tarvittaessa nautojen käytössä. Haan puustoa luonnehtivat mm. tukevat kuusiryhmät, harmaalepät ja saarekkeen reunoja reunustaa paikoin tiivis lehtipuuvesakko, lähinnä leppää ja haapaa. Puusto on monimuotoista ja vaihtelevan rakenteista. Myös kuollutta puuta on jonkin verran. Lehdolle tyypillisesti pensaskerros on selkeä, erityisesti taikinamarjaa ja vadelmaa ja pohjanpunaherukkaa esiintyy. Hakamaan niityt ovat jokseenkin heinittyneitä ja reheviä, valtalajeja ovat mm. nurmirölli, siankärsämö ja nurmitädyke. Muita kasveja saarekkeella ovat ahomansikka, metsäkurjenpolvi, vuohenputki, särmäkuisma, huopakeltano, kielo, puna-ailakki ja nurmilauha. Huomionarvoisempia lajeja edustavat hakarasara, aholeinikki, keltamatara ja ketoneilikka.

Hoito: Mikäli kohdetta hoidetaan arvokkaana perinnebiotooppina, hoitona on laidunnus ilman lisärehua ja reunuspuuston nuoria puita ja vesakkoa harvennetaan. Toinen vaihtoehto on hoitaa kohdetta lumokohteena, vain reunavyöhykettä. Tällöin reunaa hoidetaan tekemällä nuoreen puustoon harvennus ja poistamalla vesakkoa. Lumoaluetta voi hoitaa myös laiduntamalla.

10S (216 PB) Junkarsin linnakesaari (perinnebiotooppi) 0,35 ha

Historiallinen kulttuuriympäristö joenvarsilehdossa, pienellä linnoitussaarekkeella. Paikalla on muinaiset linnanrauniot jotka vaikuttavat maastonmuotoihin. Puusto on lehtipuuvaltaista, mm. rotevia haapoja, koivuja, tuomea ja pihlajaa kasvaa alueella. Aluetta luonnehtii runsas lehtokuusaman esiintyminen. Muita lehtokasveja edustavat mm. sudenmarja, sinivuokko ja lehtotähtimö. Rehevät suurruohoniityt raunioiden liepeillä koostuvat mm. metsäkurjenpolvesta, kellukoista, kurjenkellosta, mesiangervosta, ukonputkesta, virmajuuresta, koiranputkesta, siankärsämöstä, keltamosta, aitovirnasta ja vuohenputkesta. Rantojen tuntumassa on paikoin rehevää tulvametsää, korpikaisla- ja mesiangervokasvustoja.

Hoito: Laidunnushoitoon sopii laidunnuseläimeksi kevytrakenteinen laiduntaja kuten lammas. Muinaismuistoja hoidetaan asianmukaisella tavalla.

10T (l122) Sekapuustoinen saareke (lumo) 0,17 ha

Peltorinteessä sijaitsevalla kallioperäisellä kummulla on lehtipuuvaltainen reunus. Reunoilla kasvaa mm. koivua, haapaa, vaahteraa, pieniä kuusia sekä vesakkoa. Keskimäärin puusto on nuorehkoa. Pensaskerroksessa esiintyy runsaasti taikinamarjaa ja pajua. Kumpareen kasvillisuus on heinävaltaista, erityisesti kastikkaa esiintyy runsaasti.

Hoito: Nuoren puuston harvennus ja vesakon raivaus.

Kartta 8

Mustionjoen yleissuunnitelma >>

Storängsbäcken (kartat 8, 9 ja 15)

Storängsbäcken-Krabbäcken on Natura 2000-aluetta lähteeltään Tulijärveltä (Björnsjön) ain Mustionjokeen asti, suojeluperusteena kuuluminen luontotyyppiin 3260 (pikkujoet ja purot). Pohjoista osaa kutsutaan Krabbäckeniksi, ja se on pieni savimaiden joki. Krabbäckenin varrella on yksityinen, Backbyn purolaakson luonnonsuojelualue.

Joki laskee nivamaisena aina peltoaukeille asti. Erityisiä koskialueita tai kalanpoikastuotannolle soveltuvia osuuksia ei ole. Alkupäässä lounaasta yhdistyy jyrkkäreunainen sivu-uoma Lövkullan kohdalla. Kansbackan ja Backgrändin välisellä peltoaukealla vesistö jatkaa Storängsbäckeninä laajan, tasaisen peltolaakson halki. Kartan 9 puolella jokeen yhdistyy sekä etelästä ja pohjoisesta useita uomia, joten vesiä kertyy laajoilta alueilta yhdistyen lopulta jokeen Päsarträsketin alapuolella. Peltolaakso sijaitsee kokonaisuudessaan savikolla.

Vähäistä kaltevuutta on puroon yhdistyvissä sivu-uomissa. Storängenin yläpuolella oleva laakso on jyrkkäreunainen kartalla 9. Klappanbergetin luona puro virtaa kaltevareunaisessa notkelmassa, missä on myös suojavyöhykesuositus. Storängsbäckenin alue ei ole erityisen tulvivaa.

Kosteikkopaikkoja on niukasti, mutta 8A kaltaiset metsäkosteikot ovat mahdollisia. Myös Krabbäckenin varressa on mahdollista kaivaa altaita joen molemmille puolille kohteisiin 8B ja 8C, jonne johdetaan pelto-ojien vesiä. Yläjuoksulla lähempänä Tulijärveä Lövkullan kohdalla on pari kohtaa, joihin voi perustaa kosteikkoja – näiden kuvaukset ovat kartan 15 kohteissa.

8A (K17) Kuusikko metsänotkelmassa (kosteikko) 0,11 ha

Metsänotkelmassa on reilusti ojitetulla, entisellä suomaalla järeä talouskuusikko. Tyypiltään maasto on muuttumassa sammalikkoiseksi, lehtomaiseksi kankaaksi, jolla kasvaa runsaasti käenkaalta. Kuusten alikasvoksessa on pientä kuusentainta runsaasti sekä jonkin verran lehtipuuvesakkoa. Muita kasveja kohteessa ovat oravanmarja, mustikka, metsäkorte, suo-orvokki ja ojaleinikki. Saniaiskasvustot reunustavat ojia paikoin, lajeina mm. hiirenporras ja metsäalvejuuri. Ojissa olevassa vedessä on hieman humusta, mutta vesi on kohtalaisen kirkasta. Valuma-alueen laajuus on x ha. Alueesta noin x % eli x ha on viljelyksessä.

Ehdotus: Kaivettu metsäkosteikko.

8B ja 8C (K45) Uomanvarret (kosteikko)

0,51 ha ja 0,21 ha

Jokiuomaa reunustaa vehmas, tiiviskasvuinen lehtipuusto, mm. koivua, raitaa, leppää ja pajukkoa. Reunoilla viihtyvät suurruohot kuten mesiangervo, maitohorsma ja pelto-ohdake. Koillis- ja lounaispuolilta yhtyvät ojat pääuomaan. Viereisillä pelloilla viljellään viljaa. Valuma-alueen laajuus on x ha. Alueesta noin x % eli x ha on viljelyksessä.

Ehdotus: Kaivettuja altaita molemmin puolin jokea. Altaisin johdetaan pelto-ojien vedet.