Vedenlaadun seuranta

Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n hankkeissa seurataan veden laatua jatkuvatoimisilla mittareilla useissa virtavesissä. Tavoitteena on saada tarkempaa tietoa vedenlaadusta ja sen vaihtelusta kunnostustoimien suunnittelemiseksi ja kohdentamiseksi suurimman kuormituksen kohteisiin. Pitkäjänteisen seurannan tavoitteena on myös havainnoida kunnostustoiminnan vaikutuksia vedenlaatuun.

Vedenlaatua seurataan seuraavissa virtavesissä:

Vedenlaadun seurannan tulokset ovat katsottavissa täällä.


Kuva: Vedenlaadun mittauslaite.
Vedenlaadun seurannan parametrit

Johtokyky

Johtokyky ilmentää vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää. Sisävesissä johtokykyä lisäävät mm. natrium, kalium, magnesium, kloridit ja sulfaatit. Sähkönjohtavuutta lisäävät vesiin päätyvät jätevedet ja peltolannoitus. Sähkönjohtavuus vaihtelee yleensä vain vähän vuodenaikojen välillä.

Sameus

Sameus on vedenlaadun optinen parametri, joka mittaa valon sirottumista veteen liettyneistä hiukkasista; mitä suurempaa on valon sirottuminen, sen suurempi sameus. Sameutta lisäävät mm. pelloilta ja ojitetuilta soilta tulevat valumavedet sekä muu maa-aineksen erodoituminen ja kulkeutuminen vesistöihin. Sameus vaihtelee vuodenaikojen mukaan; yleensä kevättulvien ja syyssateiden aikana sameus kasvaa. Sameus korreloi savisen maaperän valuma-alueilla yleensä varsin hyvin ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien kanssa.

pH

Veden happamuusastetta kuvataan yksiköllä pH; normaali happamuus on lähellä neutraalia 7. Vesistöissä eliöt ovat sopeutuneet elämään pH-alueella 6–8. Suomessa vedet ovat yleensä hieman happamia, pH 6,5–6,8. Levätuotanto voi kohottaa pH:ta kesän aikana; talvella pH onkin yleensä alhaisempi kuin kesällä.

Klorofylli-a ja sinilevät

Klorofylli-a kertoo lehtivihreällisten planktonlevien määrästä vedessä ja ilmentää vesistön rehevyystasoa.

fDOM

fDOM (Fluorescent Dissolved Organic Matter) -anturilla mitataan uv-valossa loistavaa veteen liuennutta orgaanista ainesta. Tätä pitoisuutta käytetään sijaismuuttujana vesistössä olevalle orgaaniselle hiilelle vastaavalla tavalla kuin sameutta hyödynnetään ravinnepitoisuuksien arvioinnissa. Etenkin metsätalouden toimenpiteiden aiheuttamaa ravinnekuormitusta tutkittaessa on tarkoituksenmukaista tarkastella typpi- ja fosforikuormituksen ohella myös liuennutta orgaanista hiiltä, joka aiheuttaa etenkin latvavesissä niiden tummumista, liettymistä ja rehevöitymistä. Tämän lisäksi osa maaekosysteemeistä sisävesiin päätyneestä orgaanisesta hiilestä muuttuu mikrobiologisen toiminnan seurauksena metaaniksi, mikä puolestaan kiihdyttää ilmastonmuutosta.

Lähde: mm. Oravainen 1999: Vesistötulosten tulkinta -opasvihkonen