Vedenlaadun seuranta

Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n (LUVY) koordinoimien vesistövisioiden tavoitteena on parantaa suunnitelmallisesti Länsi-Uudenmaan alueen vesien tilaa. Visioiden tavoitteisiin tähdätään useissa hankkeissa, joista yksi on maa- ja metsätalouden vesistökuormituksen vähentämishanke LUMME.

LUMME-hankkeessa seurataan veden laatua jatkuvatoimisilla mittareilla useissa virtavesissä. Tavoitteena on saada aiempaa tarkempaa tietoa vedenlaadusta ja sen vaihtelusta kunnostustoimien suunnittelemiseksi ja kohdentamiseksi suurimman kuormituksen kohteisiin sekä havainnoida kunnostustoimien vaikutuksia vedenlaatuun.

Vedenlaatua seurataan seuraavissa virtavesissä:

Jatkuvatoimisen vedenlaadun seurantadata on saatavilla Luoteen palvelussa. Tulokset ovat kalibroimatonta raakadataa.


Vedenlaadun mittauslaite mittaa mm. sameutta, lämpötilaa ja johtokykyä.

Vedenlaadun seurannan parametrit

Ohessa on esitelty keskeisiä vedenlaadusta mitattavia parametreja. Kaikkia parametreja ei mitata kaikilla mittausasemilla.

Johtokyky

Johtokyky ilmentää vedessä olevien liuenneiden suolojen määrää. Sisävesissä johtokykyä lisäävät mm. natrium, kalium, magnesium, kloridit ja sulfaatit. Sähkönjohtavuutta lisäävät vesiin päätyvät jätevedet ja peltolannoitus. Sähkönjohtavuus vaihtelee yleensä vain vähän vuodenaikojen välillä.

Sameus

Sameus on vedenlaadun optinen parametri, joka mittaa valon sirottumista veteen liettyneistä hiukkasista; mitä suurempaa valon sirottuminen on, sitä suurempi on veden sameus. Sameutta lisäävät mm. pelloilta ja ojitetuilta soilta tulevat valumavedet sekä muu maa-aineksen erodoituminen ja kulkeutuminen vesistöihin. Sameus vaihtelee vuodenaikojen mukaan: syyssateiden sekä talvi- ja kevättulvien aikana sameus on tavallisesti korkeampi kuin kesäisin tai sydäntalven pakkasjaksojen aikana. Sameus korreloi lisäksi savisen maaperän valuma-alueilla yleensä varsin hyvin ravinne- ja kiintoainepitoisuuksien kanssa, jolloin sitä voidaan käyttää apuna myös näiden pitoisuuksien arvioinnissa.

pH

Veden happamuusastetta kuvataan pH-arvolla; normaali happamuus on lähellä neutraalia (pH 7). Vesistöissä eliöt ovat sopeutuneet elämään pH-alueella 6–8. Suomessa vedet ovat yleensä hieman happamia (pH 6,5–6,8). Levätuotanto voi kohottaa pH-arvoa kesän aikana, joten talvella pH onkin yleensä alhaisempi kuin kesällä.

Klorofylli-a ja sinilevät

Klorofylli-a kertoo lehtivihreällisten planktonlevien määrästä vedessä ja ilmentää siten vesistön rehevyystasoa. Myös sinilevien määrällä voidaan arvioida rehevyyttä.

Orgaaninen hiili (TOC)

Orgaaninen hiili vesistöissä koostuu pääasiassa humuksesta. Humus on tummaa eloperäistä ainetta, joka muodostuu kasvien maatuessa turpeeksi. Orgaanisen hiilen pitoisuuksia on tarkoituksenmukaista tarkastella etenkin valuma-alueilla, joilla on ojitettuja turvemaita. Humus aiheuttaa vesistöissä tummumista, liettymistä ja rehevöitymistä. Tummumisen seurauksena vesistön valaistusolosuhteet muuttuvat, millä on vaikutuksia mm. lämpötilaan ja kerrostuneisuuteen ja sitä kautta koko ravintoverkkoon. Tämän lisäksi osa maaekosysteemeistä sisävesiin päätyneestä orgaanisesta hiilestä muuttuu mikrobiologisen toiminnan seurauksena metaaniksi, mikä puolestaan kiihdyttää ilmastonmuutosta.
Osa laitteistoista mittaa orgaanista hiiltä humuksen sijaismuuttujan (fDOM, Fluorescent Dissolved Organic Matter) kautta.

Nitraattityppi (NO3-N)

Nitraatti on typen yhdiste, joka vaikuttaa voimakkaasti vesistöjen rehevöitymiseen. Vesistöihin nitraattia päätyy tavallisimmin lannoitteista, soiden ojituksesta, yhdyskuntien jätevesistä sekä typpipitoisten aineiden hajoamisen seurauksena. Kasvukauden ulkopuolella vesistöissä olevasta kokonaistypestä suuri osa esiintyy nitraattina, kun taas kasvukauden aikana levät käyttävät vedessä olevan nitraatin kasvuunsa, jolloin nitraattitypen pitoisuudet ovat hyvin pieniä.

Happipitoisuus (O2)

Happipitoisuus kertoo vesistön tilasta, mutta tuloksia tarkasteltaessa on pitoisuuden ohella otettava huomioon myös mittausajankohta (vuodenaika). Mitä korkeampi veden lämpötila on, sitä vähemmän happea siihen liukenee. Talvella kun päällysveden lämpötila on vain hieman nollan yläpuolella, happipitoisuus on tavallisesti noin 12–13 mg/l. Kesäaikana noin 18–20 °C -lämpötilassa normaali happipitoisuus on 8–9 mg/l.

 Lähteet:
  • Oravainen 1999: Vesistötulosten tulkinta -opasvihkonen.