Vesiensuojelu alkaa omasta puutarhasta

Sitten kun akuuteimmat asiat, kuten jätevesien hallinta, ovat kunnossa, on aika suunnata katse kohti puutarhaa.

Luo rantaan kasvillisuuspuskuri

Vesistöjä voi suojella ranta-alueiden kasvillisuusvyöhykkeillä, jotka ovat mahdollisimman luonnontilaisia. Jätä vesirajaan puiden ja pensaiden muodostama kaistale, ja sen yläpuolelle niitty ruohokasveille. Puut, pensaat ja ruohokasvit hillitsevät rankkasateiden aiheuttamaa eroosiota sitomalla juurillaan maata ja pidättävät vedestä ravinteita.

Lisäksi ne varjostavat ja viilentävät rantavettä sekä tuottavat humusta, joka ylläpitää matalien rantojen ekosysteemejä. Suosi myös muualla tontillasi puustoalueita, jotka sitovat ravinteita moninkertaisen määrän nurmikoihin verrattuna. Pidä puusto kerroksellisena ja vaihtelevana. Harvenna tarvittaessa mutta mieluiten vähän kerrallaan.

Luonnontilainen ranta ja kasvillisuuspuskuri – miten toimia?

Kaikilla ei ole sellainen tilanne, että on juuri hankittu luonnontilainen rantatontti, missä on helppo alkaa harjoittaa vesistöystävällistä puutarhanhoitoa.  Monen todellisuus saattaa pikemminkin olla se, että koko piha-alue on jo varsin voimakkaasti muokattu, ja kaikki korkea kasvillisuus on raivattu vesinäkymän tieltä – nurmikkokin saattaa ulottua vesirajaan asti.  Ei peli ole suinkaan silti menetetty.  Parempi herätä myöhään kuin ei milloinkaan.

  • Aloita suunnittelu ja toimenpiteet rannan palauttamiseksi luonnontilaan – edes osan rannasta.  Ensimmäinen toimenpide on lakata nurmikon leikkaaminen hyvän levyiseltä, useiden metrien kaistaleelta rannan välittömässä läheisyydessä.  Ruohot kasvavat yli 30-senttisiksi ja alkavat sitten siementää. Ennen pitkää nurmikon tilalla kasvaa hyvä valikoima paikallista luonnonkukkaa, pensasta ja puuta.
  • Istuta tontillesi puita ja pensaita ja/tai säilytä/suojele olemassa olevia puustoalueita.  Ranta-alueen puuston on hyvä olla vaihtelevaa, kerroksellista ja monimuotoista.  Ensimmäiset istutettavat puut kannattaa valita pajupuiden laajasta kirjosta, sillä siten kohenee nopeimmin paitsi ranta-alueen vesistöystävällisyys myös pölyttäjähyönteisten ja muiden eliöiden elinmahdollisuudet.  Pajut kun ovat nopeakasvuisia ja pääsääntöisesti muhkeita kukkijoita.
  • Luonnontilainen ranta-alue koostuu useiden metrien kaistaleesta, jolla kasvaa kotoperäisiä, alueelle tyypillisiä puita ja pensaita sekä heiniä ja niittykukkia. Jos 25 metrin kasvillisuuspuskuri tuntuu aluksi mahdottomalta ajatukselta toteuttaa, jo viisikin metriä auttaa.  Kasvityyppien ja -lajien sijoittelua kannattaa pohtia myös suhteessa tontin kaltevuuteen rantaviivaan nähden. Jyrkästi vesistöön viettävällä tontilla tarvitaan hieman erilaisia ratkaisuja kuin tasaisella tontilla.  Tästä aiheesta tuomme pian lisää tietoa.