Sadepuutarhan rakentamisen yksityiskohtia

Sadepuutarhan toteuttamisesta löytyy maailmalta kosolti ohjeita ja vinkkejä.  Näihin kannattaa kuitenkin suhtautua siinä mielessä kriittisesti, että ratkaisujen tarkoituksenmukaisuus on kytköksissä moniin paikallisiin tekijöihin, kuten ilmasto-olosuhteisiin (leveysaste), vuodenaikaisvaihteluihin, maaperän laatuun sekä paikalliseen, luontaiseen kasvillisuuteen.

Niinpä me esittelemme tässä Suomen oloihin soveltuvan toteutusmallin, jonka HAMK:n tutkijayliopettaja Outi Tahvonen on suunnitellut ja kuvannut kirjoittamassaan tieteellisessä artikkelissa ”Adapting Bioretention Construction Details to Local Practices in Finland. Sustainability 2018, 10, 276.”.

Yllä olevaan kaaviokuvaan liittyy artikkelissa rakenteita selittävä taulukko.  Olemme vapaasti suomentaneet sen oleellisimmat osat luetelmamuotoisena ilman alkuperäisviitteitä, jotka ovat löydettävissä itse artikkelista.  Sekaan on poimittu joitakin täsmennyksiä Tahvosen artikkelin muista osista.

  • KASVILLISUUS.  Muodostaa maanpäällisen elävän elementin, joka parantaa ravinteiden käyttöä, veden haihtumista ja suodatusta, hidastaa pintavaluntaa ja suodattaa sedimenttiä, ylläpitää maan huokoisuutta juuristonsa avulla sekä luo ja parantaa mikroilmastoja.  Kasvuolosuhteet vaihtelevat lammikosta kuivaan, mikä asettaa omat erityisvaatimuksensa kasvilajien valinnalle ja istutustavalle.  Kylmässä ilmastossa kasvien horrostila, maantiesuola ja matalat lämpötilat heikentävät ravinteiden hyödyntämistä.
  • LAMMIKOITUMISSYVYYS.  Tarjoaa väliaikaisen varastointitilan ennen imeytymistä.  Kylmässä ilmastossa lumen varastointi vaikuttaa mitoitukseen.
  • KATE.  Tukee kasvien kasvua ja kerää itseensä haitta-aineita.  Suojaa pintaa eroosiolta.  Hillitsee rikkaruohottumista ja sitoo kosteutta kasvillisuuden käytettäväksi.  Katemateriaalin valinta vaikuttaa sekä imeytymisen että haitta-aineiden poistumisen tehokkuuteen.  Kylmässä ilmastossa orgaaninen kate toimii paremmin kuin sora-aines, kerroksen syvyys reilut 5 cm.
  • KASVUALUSTA.  Tasapainottaa kasvillisuuden kasvua ja veden imeytymisen tehokkuutta.  Käytetään joko varta vasten koostettua hiekkaista multamaata tai humus-hiekka-kompostimultaseosta.  Savilisällä (5–10 %) voidaan säädellä veden liikkumista sekä tukea kasvillisuuden kasvua, sillä savi pidättää paitsi kosteutta ja ravinteita myös haitta-aineita.  Orgaaninen aines / humus edistää kasvillisuuden kasvua ja juuriston mikrobiaktiivisuutta, ylläpitää happamuusolosuhteita ja lisää vedenottoa sekä parantaa maan rakennetta ja mikrobitoimintaa.  Humuslisä voi olla 1,5–10 %.  Kylmässä ilmastossa maa-aineksessa oleva vesi voi jäätyä ja tukkia huokosia, jolloin pintaveden imeytyminen hidastuu tai estyy.  Jotta maahan ei pääsisi kehittymään betonimaista routakerrosta, tarvitaan tavanomaista karkeampi seosalusta.
  • SUODATUSKERROS.  Mahdollistaa veden johtumisen ja suodattumisen.  Koostuu suodattavasta hiekasta, jonka seassa ei ole hienojakoista aineista eikä humusta.
  • SIIRTYMÄKERROS.  Pitää karkeusasteeltaan erilaiset kerrokset erillään toisistaan.  Korvaa maan sisään asetettavat kankaat, joiden käyttöön liittyy tukkeutumisvaara.  Kerroksen paksuudeksi riittää noin 10 cm.
  • OJITUSKERROS.  Varmistaa imeytyneen veden kulkeutumisen eteenpäin.  Kerros ei ole tarpeen, jos maa on riittävän hiekkapitoista.  Kerroksen paksuudeksi riittää noin 20 cm.  Kylmässä ilmastossa tällainen bioimeytyspainanne olisi syytä ojittaa.
  • KOKONAISSYVYYS.  Määrittelee paitsi veden pidättymisvolyymin myös maansiirtotarpeen.

Sadepuutarhan käyttöä hulevesien hallinnan apuna käsitellään ansiokkaasti myös Niina Lehtosen 2016 julkaistussa HAMK:n opinnäytetyössä “Sadepuutarha hulevesien hallinnan apuna“.  Siitä löytyy paljon tietoa sadepuutarhan rakentamisen yksityiskohdista.  Liitteeksi on listattu sivukaupalla myös sadepuutarhaan soveltuvia kasveja ominaisuuksineen ja kasvuolosuhdevaatimuksineen (s. 58–70).

 

<< Takaisin Puutarhanhoito -sivulle