Kasvillisuuden valinta vesistöystävälliseen puutarhaan

Istuta erilaisia kasveja: maanpeittokasveja, ruohoja, kukkivia perennoja, pensaita ja puita. Vesiensuojelu- ja monimuotoisuusvaikutukset tehostuvat, kun lajisto on monipuolista. Huomioi kasvivalinnoissa paitsi kasvien valon ja kosteuden tarve myös kasvuvyöhyke sekä ympäröivän maaperän laatu. Vältä istuttamasta suoriin riveihin ja pyri luonnonmukaiseen asetteluun, jossa jää tilaa uudelle kasvulle. Suosi kotoperäisiä kasvilajeja, sillä ne ovat sopeutuneet vallitseviin sääoloihin ja tukevat eliöstön monimuotoisuutta. Vältä vieraslajeja tai voimakkaasti leviäviä lajeja. Kasvien istuttamisen sijaan voi harkita myös luonnollista kasvittumista, jota voi avittaa kylvämällä ja kitkemällä tavoitellen lajistoon esimerkiksi luhtalemmikkejä, rantakukkaa ja kurjenmiekkoja. Luonnossa rauhoitettuja lajeja ei saa siirtää eikä edes niiden siemeniä saa poimia.

Puu, pensas, perenna, heinä – lajeja ja sijoituspaikkoja riittää.  Vesistöystävällisen puutarhan kulmakiviä ovat oikein valitut ja sijoitetut kasvit.  Lähtökohtaisesti luonnonmukaisten hulevesien käsittelyalueiden kasveiksi soveltuvat suomalaiset luonnonkasvilajit.  Koko rantatonttihan on siis nähtävissä hulevesialueena.

Läpäisevä kasvualusta mahdollistavaa sen, että kasvien juuret saavat happea ja kasvavat nopeasti syvälle, koska kasvualustan huokostilavuus on suuri.  Jos kasvi vaatii kosteat olosuhteet, istuta se rannan läheisyyteen tai painanteeseen.  Korkeille, nopeasti kuivahtaville paikoille voi puolestaan istuttaa kasveja, jotka sietävät verrattain kuivaakin maaperää.  Paljaiden, erodoituneiden ja/tai viettävien alueiden maaperä kaipaa katetta ja kompostimuhevoitusta sekä kasveja, jotka leviävät tehokkaasti.

Kuntaliiton hulevesioppaassa kerrotaan, että ”Biopidätysalueille soveltuvia kestäviä ja kuivuuden ja kosteuden vaihtelua sietäviä lajeja ovat mm: pajut (Salix) ja lepät (Alnus), rentukka (Caltha palustris), keltakurjenmiekka (Iris pseudacorus), ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) ja rantakukka (Lythrum salicaria).”

Hulevesialueiden ja -aiheiden, kuten sadepuutarhat ja muut imeytyspainanteet, kasvillisuuden valintaa varten olemme poimineet oheen suoria sitaatteja Luonnonvarakeskuksen Hulekas-projektin ”Luonnonkasvit ja biohiili hulevesien hallinnassa” -loppuraportin 44/2019 sivulta 112 (111):

”Rehevä, monikerroksinen kasvillisuus on tavoiteltavaa hulevesialueilla. Rehevä kasvillisuus uomassa haihduttaa ja viivyttää tehokkaasti vettä, pidättää kiintoainesta ja sitoo ravinteita ja haitta-aineita vedestä. Lajivalintoihin, perustamistapaan, hoitotarpeen ja -tavan määrittelyyn vaikuttaa paljon se, millaista aluetta tavoitellaan.”

”Kylvettäessä luonnonkasveja kylvö tapahtuu tavallisesti syksyllä, jotta siemenet saavat tarvittavan kylmäkäsittelyn. Tällöin syksyn ja talven sateiden aikana siemenet voivat ajautua muualle kuin suunniteltuun paikkaan. Istuttamalla voidaan jossain määrin säädellä kasvillisuuden muodostumista ja saada aikaan jäsentyneempi, ryhmittyneempi vaikutelma. Istuttamalla myös suojataan uomaa eroosiolta, joka voi rikkoa luontaisesti kasvittumaan jätetyn uoman muotoa. Istuttamalla toivottuja lajeja estetään osaltaan myös haitallisten vieraslajien leviämistä edistävien aukkopaikkojen syntymistä. Yhdistämällä kylvölajeja istutusten kanssa saadaan lisää monimuotoisuutta. Matalat kylvöheinät, ‑sarat, ‑vihvilät ja ‑luikat voivat myös muokata ympäristöolosuhteita edullisiksi kookkaammille, harvemmassa kasvaville lajeille. Ulkomaisten tutkimusten mukaan tämä voi osaltaan estää haitallisten vieraslajien asettumista alueelle.”

”Hulevesialueiden rannat ovat otollisia paikkoja pajuille ja lepille. Voimakkaasti kasvavina nämä peittävät nopeasti uoman näkyvistä ja tekevät yleisvaikutelmasta pusikkoisen. Toisaalta paju hyvänä haihduttajana ja ravinteiden sitojana on käyttökelpoinen laji hulevesien hallinta-alueilla. Pajuja on hyvä käyttää suunnitellusti ja rajatusti tällaisissa kohteissa myös tukemassa muun eliöstön monimuotoisuutta, sillä pajut ovat mm. varhain keväällä kukkivina tärkeitä ravintokasveja pölyttäjähyönteisille.”

Kasvilajeja hulevesien hallintaan…

Edellä mainitun ja siteeratun ”Luonnonkasvit ja biohiili hulevesien hallinnassa” ‑raportin sivuilla 116–128 esitellään hulevesien hallintaan soveltuvia kasvilajeja.  Kannattaa tutustua!

Hulevesien hallintaan soveltuvia kasveja pohtivan kannattaa tutustua myös Niina Lehtosen opinnäytetyöhön ”Sadepuutarha hulevesien hallinnan apuna” (HAMK, 2016).  Työn liitteessä 6 (s. 58–70) listataan koko joukko kasveja kasvuolosuhdevaatimuksineen.

Kasvillisuus haitta-aineiden sitojana

Jotkut kasvilajit ovat huomattavasti tehokkaampia kuin toiset hulevesien haitta-aineiden sitomisessa, mutta lajeista on meillä vielä hyvin vähän tietoa.  Ainakin sarojen ja vihvilöiden tiedetään olevan tehokkaita, mutta epäilemättä on lukuisia muitakin.  Asiaa on tutkittu Suomessa hyvin vähän, joten mitään varsinaisia listauksia omista kasvilajeistamme ei ole tarjolla.  Aihetta toki käsitellään jo mainitun Luke-raportin sivulla.  Asiasta kiinnostunut löytää kohdat parhaiten hakusanalla ”haitta-aine”.  Kuntaliiton hulevesioppaassa todetaan, että puhdistusteholtaan parhaat kasvit ovat voimakkaasti leviäviä lajeja, kuten järviruoko, järvikaisla ja osmankäämit sekä puuvartisista pajut.

 

<< Takaisin Puutarhanhoito -sivulle