Kuva: Raakku ja taustalla vasemmalla korallimaisia järvisieniä ja uteliaita ahvenia. (Olli Mustonen)

Mustionjoessa elää erityinen eläinlaji, joka voi elää yli satavuotiaaksi, jopa 200 vuotiaaksi. Kyseessä on jokihelmisimpukka, tuttavallisemmin raakku. Raakkuja on jäljellä arviolta muutamia tuhansia Mustionjoessa. Raakut tarvitsevat virtaavaa, puhdasta vettä ja puhtaan sorapohjan. Monet elinympäristön muutokset ovat johtaneet siihen, että nämä ainutlaatuiset lähes paikallaan pysyttelevät simpukat ovat joutuneet ahtaalle. Puhtaan elinympäristön ja virtaavan veden lisäksi ne tarvitsevat isäntäkaloja lohia ja/tai taimenia, joiden kiduksissa niiden toukat varttuvat pieniksi simpukoiksi ennen pudottautumistaan pohjaan. Mustionjoessa jokien patoaminen on johtanut siihen, että isäntäkalojen hävittyä raakkujen elinkierto ei enää onnistu vaan jäljellä on aikuisia suurikokoisia ja iäkkäitä yksilöitä. Näiden simpukoiden selviämistä on seurattu noin viiden vuoden välein 2000-luvulla.

Pinnan alla

Kaikki kunnossa, merkkiköysi on laskettu pohjaan ja on aika sukeltaa pinnan alle. Laskeudun sukellusparini kanssa pohjalle. Menemme vähän limittäin, jottemme pöllyttäisi joen pohjaa ja menettäisi näkyvyyttä. Alhaalla tarkistamme tasapainotuksen, kaikki ok ja alamme seurata merkkiköyttä. Virtaama on hidas ja pohjassa paljon liejua, heti tietää, että tällä linjalla raakkuja ei löydy. Sen sijaan liejun sijasta pilkottaa sinistä, punaista, keltaista ja vihreää. Pyöreitä esineitä ja niitä on kaikkialla. Nostan yhden ylös ja puhdistan sen…se on frisbeegolf-kiekko. Tämä on uusi ilmiö. Joen viereen on tehty frisbeegolfrata ja kiekkoja päätyy sieltä joen pohjalle kasapäin. Keräämme pinon niitä mukaan. Sukelluksen jälkeen meitä lähestyy henkilö, joka ei näytä tyytyväiseltä. Hän kuvittelee meidän ottavan kiekkoja omaan käyttöön. Niitä kuulemma kerätään paikallisten sukeltajien toimesta kilpailujen jälkeen ja parhaat lähetetään omistajilleen. Hyvä niin. Kun selviää että olemmekin raakkujen asialla emmekä ole kiinnostuneet kiekoista, hän kiittelee kiekoista ja toivottaa hyviä sukelluksia.

Muutaman sukelluksen jälkeen olemme jo tavanneet useita suursimpukkalajeja pikkujärvisimpukkaa, sysijokisimpukkaa, soukkojokisimpukkaa ja jopa toisen uhanalaisista suursimpukoista vuollejokisimpukan, mutta emme yhtään raakkua. Ahvenet ovat uteliaana ihmetelleet touhujamme. Vastaan on myös tullut kaikenlaista muutakin jokeen kuulumatonta kuin frisbeegolfkiekot. Olemme nähneet mm. lasisia kaljapulloja, auton renkaita ja kanistereita. Nämä esineet kertovat ihmiselämän läheisyydestä. Joen tilasta kertovat runsaat ja kauniit järvisieniyhteisöt. Ne näyttävät muuten kohtalaisen yksitoikkoisessa maisemassa kuin koralleilta. Järvisienet viihtyvät niukkaravinteisissa ja rehevissä vesissä. Ne kuitenkin yleistyvät kuormituksen kasvaessa, joten runsaat korallimaiset järvisienet kertovat todennäköisesti vesistön likaantumisesta. Vihdoin virtaus alkaa kasvaa ja pohja muuttuu sora-pikkukivikko-pohjaksi ja aistit terävöityvät. Nyt voisi odottaa kohtaavan raakun ja siellä se on, yksinäisenä ja ylväänä kääntyneenä virtaan päin. Poimin isokokoisen vanhuksen varovasti käsiini ja tarkastelen sitä. Kuori on hienon aineksen peitossa ja pahoin syöpynyt umbon kohdalta. Siitä kohdasta mistä kuori on alun perin alkanut kasvaa. Tiheät renkaat, vuosirenkaat, kertovat eletystä elämästä. Tämä simpukka on jo elinkaarensa loppupuolella. Tarkkaa ikää on mahdoton sanoa rikkomatta kuorta, mutta vuosirenkaat ovat tiheässä ja yksilö on kookas, 12 cm pitkä. Lasken simpukan varovasti takaisin pohjaan samaan asentoon missä se oli. Tälläkin kerralla löytyi raakkuja, vaikkakin edellistä vähemmän.

Kuva: Sukellustiimissä tärkeä rooli on myös pintahenkilöllä ”naruttajalla”. Toinen sukeltajista on kiinni köydessä, jonka avulla sukeltaja ja ”naruttaja” voivat kommunikoida antamalla köysimerkkejä. Esimerkiksi pintahenkilö voi kutsua sukeltajat pois vedestä tarpeen mukaan. Sukellus tehdään parina, jotta veden alla sukeltajat voivat tarvittaessa auttaa toisiaan. (LUVY / Jorma Valjus)

Mustionjoen raakun tulevaisuus

Mustionjoesta on onneksi kerätty raakkuja, jotka on saatu laboratorio-olosuhteissa lisääntymään ja tuottamaan pikkusimpukoita. Tällä hetkellä jokeen rakennetaan myös kalateitä voimalaitospatojen ohi, jotta lohikalat, raakkujen isäntäkalat, pääsisivät nousemaan jokeen lisääntymään. Tämä mahdollistaisi raakun luontaisen elinkieron, mikäli vesistöön saadaan uusi sukupolvi raakkuja. Kalateistä on tällä hetkellä valmiina kaksi alinta ja lohikaloja on jo havaittu joessa. Mikäli raakun luontainen elinkierto halutaan turvata, vesistön tilaa tulee myös parantaa, jotta sorapohjat eivät liety ja tukkeudu. Raakut elävät ensimmäiset elinvuodet pohjasedimentin sisällä. Pieni toivon kipinä siis elää, että Mustionjoen raakku saadaan säilytettyä.

Työ on osa Freshabit LIFE IP -hanketta ja se on saanut rahoitusta Euroopan unionin LIFE-ohjelmasta.

Lue lisää: Lohikalat Karjaanjokeen ja FRESHABIT LIFE IP

Anu Suonpää-Espinola, vesistöasiantuntija ja tutkimussukeltaja