Kunnat

Etusivu :: Kunnat :: Inkoo :: Järvet :: Högbensjön :: Tutkimukset

TUTKIMUKSET

Ensimmäiset vedenlaatua koskevat tutkimukset Högbensjöllä tehtiin vuonna 1966. Seuraavan kerran näytteet otettiin vuonna 1970, 80-luvulla tutkimuksia tehtiin kolme kertaa. Vuodesta 1996 lähtien veden laatua on seurattu vuosittain. Intensiivivuosina 2003-2004 näytteitä otettiin 18 kertaa vuodessa. Näytteet on otettu pääasiassa Bonäsuddenin syvänteestä. Yleensä näytteistä on tutkittu happi, kemiallinen hapenkulutus, ravinteet (fosfori ja typpi eri muotoineen) sekä alkaliniteetti, pH, rauta, sameus, sähkönjohtavuus, klorofylli ja väri. Happikadon torjunta -hankkeessa näytteitä otettiin myös muilta näytepisteiltä vuonna 2004. Järveen laskevien ojien vedenlaatua on tutkittu vuonna 1999.

Järven kalastoa on kartoitettu tehokalastusten yhteydessä, joita on tehty vuodesta 1997 lähtien (Sirpa Penttilä toim. 2002: Uudenmaan järvien tehokalastusprojekti). Högbensjö oli myös mukana kalakuolemien vaikutuksia selvittäneessä hankkeessa (Olin ja Ruuhijärvi (toim.) 2005: Kalakuolemien vaikutusten seurantatutkimus 2003-2004), jolloin järvellä tehtiin verkkokoekalastuksia (2003).

Levätiedot on saatu ympäristöhallinnon levähaittarekisteristä.

VEDEN LAADUN SEURANTA

Happitilanne

Varsinkin talvisin happitilanne on hyvin heikko. Tähän asti heikoin happitilanne koettiin talvella 2003, jolloin järven happi oli käytännössä lopussa lähes koko vesipatsaasta. Pohjanläheisessä vesikerroksessa happitilanne on ollut usein heikko myös kesän kerrostuneissuuskausina.

Rehevyys

Järvi on sekä kokonaisfosforipitoisuuden että klorofylli-a:n perusteella erittäin rehevä.

Muu veden laatu

Viime vuosina Högbensjöllä on ollut sinileväkukintoja muutamia kertoja kesän aikana.

BIOLOGINEN SEURANTA 

Plankton ja kasvillisuus

Kasviplanktonin perusteella järvi määritellään välttävään ekologiseen luokkaan kuuluvaksi. Högbensjönin eläinplankton oli niukkaa vuoden 2003 tutkimusten perusteella.

Pohjaeläimet

 

Kalasto

Vuosien 1997-2001 nuottaussaaliit koostuivat pääosin särkikaloista, erityisesti särjestä. Talven 2003 happikadossa kuoli runsaasti kaloja. Kuha ja salakka taantuivat voimakkaasti tai jopa katosivat. Myös ahvenkanta kärsi happikadosta. Särjen ja lahnan nuottasaaliit kasvoivat happikadon jälkeen suhteellisesti eniten, mikä osoittaa näiden lajien selvinneen happikadosta hyvin ja lisääntyneen voimakkaasti (Olin ja Ruuhijärvi 2005).

  
Muutos järven tilassa

Järven rehevyystaso kokonaisfosforipitoisuuden perusteella näyttäisi hieman laskeneen 2000-luvulla. Kasviplanktonia kuvaava klorofylli-a on sitävastoin hiukan kohonnut. Pohjanläheisen veden happipitoisuus on ollut heikko jo 70-luvulta lähtien. 2000-luvulla hapeton ajanjakso on ollut pahimmillaan useita kuukausia, tosin aikaisemmilta vuosilta näin kattavia mittaustuloksia ei ole käytettävissä. Hapettoman veden vesitilavuus on kuitenkin ollut kasvussa. Kemiallinen hapenkulutus ja väriluku ovat olleet nousussa 2000-luvulla, mikä saattaa johtua lauhojen talvien aiheuttamista valumista. Kalasto on muuttunut särkikalavaltaisemmaksi osin happikadosta johtuneen kalakuoleman seurauksena.

Seuranta

Högbensjön veden laatua on seurattu vuosittain.