Rannikkovedet Länsi-Uudellamaalla

Länsi-Uuden maan rannikkovedet kartalla

LUVYn toiminta-alueeseen kuuluu myös pitkä rannikko-osuus. LUVYn toiminta-alue alkaa Porkkalanniemen itäpuolella ja siitä länteen päin siirtyessä saaristo vain tihenee kohti Inkoota ja Tammisaarta, joiden saaristoalueet ovat hyvin laajat ja tuhansista saarista ja luodoista koostuva labyrintti, joiden välistä löytyy hyvin erilaisia vesimuodostumia aina matalista kluuvijärvistä syviin syvänteisiin ja laajoihin ulappavesiin. Hankoniemelle tultaessa saaristo harvenee ja olosuhteen muuttuvat pohjoisen Itämeren vaikutuksesta hyvin mereisiksi puuttomine luotoineen, muuttuakseen taas saaristomaiseksi Hankoniemen pohjoispuolella, jossa LUVYn toiminta-alue ulottuu Turunmaan rajalle asti.

Rannikkoalueen erikoisin vesialue on kansainvälisestikin tunnettu Pohjanpitäjänlahti, joka on Suomen ainoa vuono. Se on suhteellisen syvä (42 m) ja sitä eristää matala kynnys Tammisaaren kohdalla. Alue on toista sataa vuotta toiminut Tvärminnen eläintieteellisen aseman tutkimuskohteena, koska se on ominaisuuksiltaan kuin Itämeren pienoismalli. Lahden perukassa veden suolaisuus on hyvin alhainen Mustionjoen tuomien vesien takia, kun taas alueen ulko-osissa Hankoniemen edustalla mitataan Suomen olosuhteissa korkeimmat suolaisuuspitoisuudet. Tämä heijastuu myös alueen eliöstöön, joka matkan varrella muuttuu makeiden vesien eliöstöstä mereisemmäksi.

Rannikkoalueet ja saaristo muodostavat lukuisine saarineen tietynlaisen suodattiminen maalta tuleville vesille ja sen mukana tulevalle kuormitukselle. Kaikki maalta tulevat vedethän päättyvät ennemmin tai myöhemmin mereen, mikä tarkoittaa, että rannikkovesiä kuormittavat niin alueen omat kuormituslähteet kuin myös sisämaassa olevat kuormittajat. Tämä onkin aiheuittanut sen, että rehevöityminen on monin paikoin ongelma rannikkovesissä. Liian suuri kuormitus rasittaa vesistöjä ja se näkyy mm. melko yleisinä happiongelmina saariston syvänteissä etenkin Inkoon ja Tammisaaren saaristossa, mutta myös Hankoniemen pohjoispuolella. Maalta tulevan kuormituksen lisäksi Itämeren yleistila heijastuu myös rannikkoalueiden tilassa. Yhteys varsinaiseen Itämereen on konkreettisin Hankoniemen eteläpuolella. Tämä on ikävällä tavalla ollut havaittavissa varsin usein viime vuosina, kun hyvin runsaat sinileväesiintymät avomerellä ovat ajautuneet koko etelärannikon tuntumaan pilaamaan lomalaisten virkistysmahdollisuuksia sekä muistuttamaan siitä, että meren tasapaino on häiriintynyt.

Mutta ongelmista huolimatta läntisen Uudenmaan rannikkoalue tarjoaa huikeita maisemia, hienoja virkistysmahdollisuuksia ja alueella esiintyy lukuisia hyvin monipuolisia ja arvokkaita luontokohteita. Se näkyy mm. siten, että alueella on runsaasti erilaisia luonnonsuojelukohteita, joista Tammisaaren saariston kansallispuisto on laajin ja ehkä tunnetuin. Linnuston kannalta Hankoniemi taas on hyvin tärkeä lintujen muuton kannalta ja alueella onkin laaja linnustonsuojelualue.