Tutkimuksen tavoite ja tausta

Karjaanjoen vesistö on ollut aikoinaan vaelluskaloille tärkeä ja myös ankeriaita on esiintynyt alueella luontaisesti. Massiivinen vesivoimalarakentaminen 1900-luvun alkupuoliskolla tuhosi kuitenkin vaelluskalakannat käytännössä kokonaan, mikä koski myös ankeriasta. Sittemmin ankeriaskantaa on alueella ylläpidetty istutuksin. Kuitenkin myös kutuvaellus alas Mustionjokea on edelleen haasteellinen, sillä Sargassomerelle matkalla olevat ankeriaat yleensä menehtyvät kulkeuduttuaan vesivoimaloiden rakenteisiin.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Karjaanjoen vesistön ankeriaskannan kokoa koekalastuksin sekä esittää mahdollisia keinoja ankeriaan suojelemiseksi ja kutuvaelluksen turvaamiseksi. Samalla on käsitelty keinoja, millaisia käytännön toimia Karjaanjoen vesivoimalaitosten yhteyteen rakennettavat kalatiet vaatisivat, jotta myös ankeriaat voisivat niitä kutuvaelluksellaan hyödyntää.

Tutkimusmenetelmät

Tutkimuksessa ankeriaita pyydettiin touko-kesäkuussa 2018 rysin Hiidenveden ja Lohjanjärven ympäristössä kolmessa eri kohteessa: Hiidensalmi, Väänteenjoen sulku ja Aurlahti, Lohjanjärvi. LUVYn kala-asioiden ammattilaisillekin rysäpyynti ei ollut ihan joka kesäistä hommaa, ja mukaan lähteneiden apulaisten silmissä työ vasta jännittävää olikin. Ankeriaita saatiin harvakseltaan, ja niistä suurimmat olivat kuin pieniä lohikäärmeitä: nämä käsivarren paksuiset tummat otukset suurine silmineen moiskuttivat ja louskuttivat kovasti huomatessaan jääneensä kiikkiin ja voimakkaasti taistelevan vahvan eläimen pakeneminen ei ollut koskaan kaukana. Rysiä oli eri kohteissa eri kokoisia, Pekalta lainatut rantarysien vanteen halkaisija oli reilun metrin luokkaa  ja ohjausaidan pituus 10 metriä. Seipäineen se oli varsin näyttävä laitos.

Ankeriasrysän kokemista 2018 toukokuussa.

Tämän jälkeen kesäkuussa 2018 Lohjan Porlassa järjestettiin yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen (LUKE) kanssa kaikille avoin ja maksuton yleisötapahtuma. Tapahtumassa pyydetyt ankeriaat mitattiin, punnittiin ja merkittiin.

Ankeriaat merkittiin seurantaa varten ennen vapauttamista.
Ankeriaan mittausta.

Jokaisen ankeriaan pituus, paino, silmien koko ja evien koko mitattiin tarkasti, minkä jälkeen ne kuljetettiin vaellusesteiden ohitse Pohjanpitäjänlahteen, jossa ne päästettiin vapaiksi jatkamaan kutuvaellustaan.

Ankeriaat vapautettiin Mustionjoen viimeisen padon alapuolelle Pohjanpitäjänlahteen.

Koekalastusten ja merkitsemisen lisäksi on myös haastateltu yläjuoksulla olevien osakaskuntien jäseniä, joiden perusteella on ollut mahdollista saada lisätietoja ankeriaiden liikkeistä Hiidenveden pohjoispuolella.

Tutkimustulokset

Ankeriaita merkitsemällä voidaan saada tietoa niiden vaellusreiteistä kutumatkan alkuvaiheessa. Aikaisemmista tutkimuksista merkkipalautuksia on saatu Itämeren valtioiden vesialueilta. Vääksynjoen ylisiirrossa vuonna 2017 keskimääräiseksi palautusprosentiksi saatiin noin 4. Tulokset osoittavat, että Suomesta ankeriaat ovat lähteneet tavallisimmin ylittämään Suomenlahtea kohti Viroa, mistä matka on jatkunut länteen. Koska tässä työssä merkittyjen ankeriaiden määrä oli 30 kappaletta, on mahdollista, ettei aineistokoko ole ollut riittävä palautusmerkkien saamiseksi. Pieni aineistokoko puolestaan johtuu pienestä saaliin määrästä Lohjanjärvessä.

Tutkimus tehtiin Hola Lake Länsi-Uusimaa -hankkeen puitteissa, joka puolestaan kuuluu osana kansainväliseen Hola Lake -yhteistyöhankkeeseen, jossa on mukana neljä alueellista toimijaa: Suomesta Pyhäjärvi-instituutti, Päijät-Hämeen Vesijärvisäätiö ja Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry sekä Ruotsista Osbyn kunta.