Vesientila.fi

Alimmaisen pinta-ala on noin 10 ha. Alimmainen on osa Räpsäjoen valuma-aluetta, joka muodostuu pääosin kangasmetsistä ja on harvaan asuttu. Peltoalueita on vähän. Pääosa ravinnekuormituksesta on peräisin luonnon huuhtoumasta ja ilma laskeumasta. Alimmainen on matala ja muodoltaan pyöreähkö. Alimmaisen tila on yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan hyvä (Heitto ja Niinimäki 2002).

Perustiedot
Vesistöalue	23.066 Räpsänjoen valuma-alue
Pinta-ala	1.9 ha
Rantaviivaa	0.6 km
Keskisyvyys	0.0 m
Suurin syvyys	0.0 m
Järvityyppi	Ei tyypitelty
Valuma-alueen pinta-ala	0.0 ha
Valuma-alueen kuvaus	Valuma-alueella järviä, soita ja kallioista metsää.
Suurimmat saaret	Ei saaria.
Järven muoto	Alimmainen Hauklampi on muodoltaan pyöreähkö.
Järveen tulevat joet	Keskimmäinen Hauklampi laskee Alimmaiseen Hauklampeen.
Järvestä lähtevät joet	Alimmainen Hauklampi laskee luoteiskärjestään Runkkalansuohon.
Kuormitus
Kunnostukset	Alimmaiselle ei ole suunnitteilla vesistökunnostuksia vaan tärkeänä on pidetty järven nykyisen tilan säilyttämistä (Heitto ja Niinimäki 2002).
Virkistyskäyttö ja uimarannat	Alimmaisen rannalla on kaksi kiinteistöä peruskartalta laskettuna (Maanmittauslaitos).
Rajoitukset	Ei tietoa.
Paikallinen suojeluyhdistys	Ei tietoa.
Lisätietoa	Heitto, A. ja Niinimäki, J. 2002: Nummi-Pusulan järvien kunnostus- ja hoitosuunnitelmat. Uudenmaan ympäristökeskuksen monisteita Nro 115. Uudenmaan ympäristökeskus. Helsinki. 80 s.

Alimmaisen vedenlaatua on seurattu vuosina 1988 ja 1997. Vesinäytteet on otettu lopputalvesta vuonna 1988 ja vuonna 1997 näytteet on otettu lopputalvella sekä loppukesällä. Vesinäytteitä on otettu järven keskiosasta pinnasta ja pohjan läheisestä vedestä. Näytteistä on määritetty mm. happi, ravinteet, alkaliniteetti, kemiallinen hapen kulutus, sameus, pH, väri, sähkönjohtavuus, lämpötila ja bakteerit.

Tutkimukset
Veden laatu	Alimmaisesta Hauklammesta on otettu yksi vesinäyte tammikuussa 1994. Lähes joka tutkimuskerralla tai vuosittain tutkittu: Lämpötila (°C), näkösyvyys (m), happi (mg/l), hapen kyllästysaste (%), kemiallinen hapen kulutus (mg/l), kokonaisfosfori (µg/l), kokonaistyppi (µg/l), alkaliniteetti (mmol/l), pH, sähkönjohtavuus (mS/m), väriluku (mg Pt/l) ), ammoniumtyppi (µg/l), rauta (µg/l), sameus (FNU, FTU), alumiini (µg/l), fluoridi (µg/l), piidioksidi (mg/l), kloridi (mg/l), kalium (mg/l), kalsium (mg/l), magnesium (mg/l), mangaani (µg/l), natrium (mg/l), nitriittityppi (µg/l), nitraattityppi (µg/l), sulfaatti (mg/l) Näytepisteitä: 1
Plankton ja kasvillisuus
Pohjaeläimet
Kalasto
Veden laadun seuranta
Happitilanne	Jos järvessä esiintyy happiongelmia, ne ovat yleensä havaittavissa pohjan läheisessä vedessä veden ollessa lämpötilakerrostunutta, jolloin se ei pääse sekoittumaan. Alimmaisen veden happitilannetta on seurattu kesä- ja talvikerrostuneisuuden aikaan. Alkuvuoden happitilanne oli vuonna 1988 ja 1997 hyvä. Pohjan läheisen veden happipitoisuus oli vähintään 4,7 mg/l. Loppukesästä happitilanne oli kohtalainen, vesi oli vahvasti kerrostunutta. Ero pinnan ja pohjan läheisen veden lämpötiloissa oli 9,7 °C. Happea oli pohjan läheisestä vedessä 0,9 mg/l.
Rehevyys	Alimmaisen ravinnepitoisuudet olivat suhteellisen alhaisia vuonna 1988 ja 1997. Järven rehevyystasoa arvioidaan yleensä kesän keskimääräisten pintaveden ravinnepitoisuuksien perusteella, vähäisten vedenlaatutietojen vuoksi tuloksia voidaan pitää vain suuntaa antavina.
Leväkukinnat	Ei kirjattuja havaintoja ympäristökeskuksen levähaittarekisterissä vuosina 2005-2010.
Biologinen seuranta
Plankton ja kasvillisuus	Ei tietoa.
Pohjaeläimet	Ei tietoa.
Kalasto	Ei tietoa.
Muutos järven tilassa	Vähäisten veden laatuhavaintojen perusteella Alimmaisen tilassa tapahtuneita muutoksia on hankala arvioida. Erot veden fysikaalis-kemiallisessa laadussa voivat johtua sääolojen vuosittaisista vaihteluista.
Seuranta	Alimmaisen Hauklammen vedestä pitäisi ottaa kesäaikainen vesinäyte rehevyyden määrittämiseksi. Näytteenottoon kannattaa sisällyttää klorofylli-a-pitoisuuden määrittäminen. Lisäksi happitilannetta tulisi seurata kesäisin ja talvisin. Alimmaisen vedenlaatua on seurattu viimeksi vuonna 1997.
Yhteenveto	Alimmainen Hauklampi on karu ja pieni järvi, jossa on ollut happiongelmia. Asutusta järven rannoilla ei ole. Kuormitus on luultavasti vähäistä.

Alimmainen Hauklampi