Haukijärven pinta-ala on noin 10 ha. Haukijärvi on osa Pitkäjoen valuma-aluetta, josta pääosan muodostavat kuusi- ja mäntyvaltaiset metsät sekä sekametsät. Lisäksi Haukijärven eteläpuolella on suoalueita. Järven itäpuolella sijaitsee jyrkästi rannasta nouseva Sikavahanmäki. Pitkäjoen valuma-alueen kuormituksesta pääosa on peräisin maataloudesta (vuonna 2000 fosforista 81 % ja typestä 57 %). Alueella ei ole merkittäviä pistekuormittajia.
Haukijärvi on 10 metriä syvä ja muodoltaan epäsäännöllinen. Se sijaitsee pohjois-eteläsuunnassa. Haukijärvi luokitellaan väriluvun perusteella humuspitoisiin järviin (väriluku keskimäärin 48 mg Pt/l).
| Perustiedot |
| Vesistöalue |
23.071 Pitkäjärven alue |
| Pinta-ala |
9.58 ha |
| Rantaviivaa |
1.617 km |
| Keskisyvyys |
0.0 m |
| Suurin syvyys |
0.0 m |
| Järvityyppi |
|
| Valuma-alueen pinta-ala |
0.0 ha |
| Valuma-alueen kuvaus |
|
| Suurimmat saaret |
|
| Järven muoto |
|
| Järveen tulevat joet |
|
| Järvestä lähtevät joet |
|
| Kuormitus |
|
| Kunnostukset |
Haukijärvelle ei ole nähty kunnostustarvetta vaan tärkeänä on pidetty järven nykyisen tilan säilyttämistä (Heitto ja Niinimäki 2002). |
| Virkistyskäyttö ja uimarannat |
Haukijärven pohjoisrannalla on vähän asutusta. |
| Rajoitukset |
|
| Paikallinen suojeluyhdistys |
|
| Lisätietoa |
Heitto, A. ja Niinimäki, J. 2002: Nummi-Pusulan järvien kunnostus- ja hoitosuunnitelmat. Uudenmaan ympäristökeskuksen monisteita Nro 115. Uudenmaan ympäristökeskus. Helsinki. 80 s. |
Haukijärven vedenlaatua on seurattu vuosina 1994, 1999 ja 2003. Vesinäytteet on otettu lopputalvella ja loppukesällä järven keskiosasta; pinnasta, välisyvyydestä ja pohjan läheisestä vedestä. Näytteistä on määritetty mm. happi, ravinteet, alkaliniteetti, kemiallinen hapen kulutus, sameus, pH, väri, sähkönjohtavuus, lämpötila ja bakteerit.
| Tutkimukset |
| Veden laatu |
|
| Plankton ja kasvillisuus |
|
| Pohjaeläimet |
|
| Kalasto |
|
| Veden laadun seuranta |
| Happitilanne |
Jos järvessä esiintyy happiongelmia, ne ovat yleensä havaittavissa pohjan läheisessä vedessä sen ollessa lämpötilakerrostunutta. Tällöin hapekkaammista veden pintakerroksista ei tule täydennystä pohjan läheiseen veteen ja orgaanisen aineksen hajoaminen voi kuluttaa hapen loppuun. Haukijärven happitilannetta on seurattu kesä- ja talvikerrostuneisuuden aikaan. Happitilanne on ollut heikohko pohjan läheisessä vedessä. Happea on ollut niukasti etenkin loppukesästä. Pohjan läheinen hapen kyllästys on ollut tutkimusvuosina 3-7 %. |
| Rehevyys |
Haukijärven kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet tutkimusvuosina suhteellisen alhaisia ja ilmentäneet keskimääräistä rehevyyttä. Loppukesän kokonaisfosforipitoisuus on ollut 8-12 µg/l. |
| Leväkukinnat |
Ympäristöhallinnan levärekisterissä ei ole kirjattuja havaintoja vuosilta 2000-2010. |
| Biologinen seuranta |
| Plankton ja kasvillisuus |
ei tietoa. |
| Pohjaeläimet |
ei tietoa. |
| Kalasto |
ei tietoa. |
| Muutos järven tilassa |
Vähäisten veden laatuhavaintojen perusteella Haukijärven loppukesän fosforipitoisuus näyttää hieman kasvaneen. Sähkönjohtokykyä on mitattu viimeksi vuonna 2009, jolloin se oli korkea (32,6 mS/m). Korkea sähkönjohtokyky viittaa todennäköisesti maatalouden kuormitukseen, voimakkaasti viljellyillä alueilla suolojen määrä vedessä lisääntyy ja sitä kautta sähkönjohtavuus vedessä kasvaa. |
| Seuranta |
Haukijärven vedenlaatua on seurattu viimeksi vuonna 2003. |
| Yhteenveto |
|
Keskiosa
Keskiosa
Keskiosa
Keskiosa
